Seuraavassa on ote Suomen Sukututkimusseuran aikakausikirjassa Genoksessa ilmestyneestä Joensuulaisen Hum.Kand. Tuula Kiiskin kirjoittamasta artikkelista Ortodoksisukujen tutkiminen.

Tästä huolimatta on julkaistu ilahduttavan paljon ortodoksisten sukujen historiasta kertovia sukukirjoja. Mm. luovutetun Karjalan alueella asuneiden ortodoksisten sukujen vaiheiden selvittämisessä on menneinä vuosikymmeninä ollut kolme tapaa. Kotoa tai sukulaisilta löytyneiden vanhojen asiakirjojen, perheraamattujen, perukirjojen, maatila-asiapapereiden sekä elämäkerrastojen, matrikkeleiden ym. avulla on koottu sukutietoja. Suvun perimätiedon merkitystä ei voi myöskään vähätellä, joskin sen sisältämiä tietoja pitäisi mahdollisuuksien mukaan tarkentaa asiakirjatiedoilla. Toiseksi, sukututkimus on jo vanhastaan totuttu aloittamaan tilaamalla virkatodistus suvun asuinpaikan seurakunnasta tai sukuselvitys maakunta-arkistosta. Nämä todistukset ja selvitykset sisältävät aina 1800-luvulle saakka ulottuvia perustietoja suvun jäsenistä. Kolmanneksi, ortodoksisukujen tutkijat ovat käyttäneet lähteinään valtion toiminnan tuloksena syntyneitä asiakirjasarjoja, mm. henki- ja maakirjoja. Nämä ruotsinkieliset asiakirjat täydentävät yleensäkin sukututkimusta sekä ovat erityisen tärkeitä selvitettäessä suvun historiaa kirkonkirjoja edeltävältä ajalta.

Aloittaessaan päälähteiden, kirkonkirjojen, tutkimisen on moni tutkija kokenut yllätyksen. Ortodoksisten seurakuntien kirkonkirjat ovatkin venäjänkielisiä, vasta vuodesta 1919 lähtien ne kirjoitettiin suomeksi. Kirkonkirjojen tutkiminen on useinkin jäänyt niiden suomenkielisen osan varaan.

Tästä pääset lukemaan Genoksessa ilmestyneen artikkelin kokonaisuudessaan.

Lähde: Genos Vuosikerta - Årgång 69 (1998) 1/1998